2.6. Alkanut "Kesäloma Kairassa" -vaellus on saatu päätökseen Savukoskelle 4.8.2020. Alla tuoreimpia ajatuksia ja alempana päivityksiä eri etapeilta.
" No ny son patikka paketissa. Reilu 2 vuotta takaperin synty ajatus ja pääpiirteittäinen reittisuunnitelma. Reilu 2kk sitte lähettiin vaellusta toteuttamaan ja reilu 24h on nyt koitettu orientoitua orastavaan arkeen.
Kamppeet ja kairankulkijat kestivät alusta loppuun, kelit ja kulku-urat olivat suotuisia ja vaellus oli mukava alottaa, ”suorittaa” ja lopettaa. Kiitollinen olo!
Tulihan siinä koettua jokunen kilometri maleksimista ja melontaa, hikeä ja hyttysiä, kaloja ja katkeruutta, maisemaa ja mielenrauhaa, hyvää fiilistä ja hiukan haikeuttakin.
Nyt tieten lepäillään hetki, syödään muutakin kuin riisiä ja pastaa ja päivitellään josain vaiheessa vähän lisää tuntemuksia tekstin ja kuvien muodossa. Suuri kiitos jo tässä vaiheessa jokaselle seuraajalle, yhteistyökumppanille ja kaikin tavoin meitä tukeneille ihmisille ja tahoille. Oikeen mukavaa loppukesää jokaselle, vaan pysykää vielä kanavalla :) " (5.8.2020)
Karttaseurannan toteutuneet sijaintipisteet näet täältä.
Mukana kulkevan InReach -laitteen avulla saatiin meidän eteneminen näkymään kartalla. Sijainti laitettiin päivittymään pääosin 30min välein.
Soli poka siinä! Viimenen istunto ennen autokyydin saapumista.
Koko kesän reitti. Päätöspiste Savukoskella.
Päivityksiä vaelluksen varrelta
28.7 - 4.8 Raja-Jooseppi - Savukoski
Vaelluksen viimeinen etappi startattiin suoraan Luttojoen reilun 20km melonnalla. Seuraavat 4 päivää menikin jalkapatikalla Saariselän itäisimpiä osia Kemihaaraan, Kemijoen latvoille. Upeat näkymät Vesilintupoikainpään huipulta joka suuntaan kruunasivat reissumme viimeisinä avotunturinäkyminä. Uusien paikkojen näkeminen oli jälleen luonnollisen antoisaa ja "Tänne tulen varmasti uudestaan" -tyyppisten paikkojen lista sai taas jatkoa.
Kypsää hillaa alkoi viimein löytymään, joten suklaa- ja sipsipitoinen ruokavaliomme sai hiukan vitamiinipitoista vaihtelua, tai ainakin lisäystä :) Kemijoki sisälsi reittimme osalta helppoja koskia, nivoja ja suvantoa. Onneksi virtapaikoissa oli sen verran vettä, että pahimmilta raahaamisilta ja karikoille ajamisilta vältyttiin ja matka eteni sopivasti soljuen.
Viimeisenä päivänä meloimme leppoisasti ennalta sovittuun paikkaan, josta alkoi automatka takaisin arkeen. Fiilikset vaihtelivat varmaan molemmilla laidasta laitaan, haikeasta helpottuneeseen ja kiitollisesta koronahuoleiseen. Kyllä Lapin erämaissa sielu lepäsi, vaikka ruumis ponnistelikin. Ajatukset arjen hektisyydestä ja ihmiselämän pienistä ja suuristakin huolista olivat pääosin tipotiessään reissun aikana. Toivottavasti meistä jokainen pääsee sopivasti silloin tällöin kokemaan näitä huolettomia hetkiä, kuka milläkin tavalla :)
Tepon viimeisen etapin suklaakattaus onnenpyörässä.
Kivikkoista uomaa Vongoivan huudeilla.
Kypsää korpikarkkia.
Vesilintupoikainpään huipulta huippumaisemat. Silimä lepäsi, sydän sykähti ja koivet "kiitti", ku kivuttiin korkialle.
14. - 27.7 Näätämö - Raja-Jooseppi
Lähdimme Näätämöstä kohti Vätsärin laajaa erämaa-aluetta. Ruokapuolella jätimme proteiinit kokonaan kalan varaan. Välillä söimme pelkkää makaronia, mutta kalaakin saatiin hetkittäin kohtalaisesti. Tällä etapilla helle meinasi välillä uuvuttaa kairan kulkijoita, mutta senkin kanssa pitää vain tulla toimeen.
Kävimme katsastamassa Vätsärin tunnetuimman nähtävyyden, Routasenkurun aivan sen eteläpäästä. Muutaman päivän kulkemisen jälkeen koitti odotettu hetki, kun pari kaveriamme tuli kalastelemaan ja viettämään kanssamme aikaa neljäksi päiväksi. Oli mahtava olla hetki lomalla: uida, kalastaa ja jutustella tulien äärellä!
Fisketur oleilun jälkeen suuntasimme takaisin Lujapuolijärvelle, johon olimme jättäneet saareen osan tavaroista kätköön. Sieltä meloimme kolmessa päivässä 110km matkan Nellimiin. Välillä piti raahata ja kantaa matalien paikkojen ohi.
Saavuimme Nellimiin päivän etuajassa, kun kiirehdimme hyödyntämään mahtavia myötätuulia järvillä liikkuessa. Etenkin Inarijärvellä tuulien kanssa tulee olla tarkkana, sinne ei pidä lähteä leikkimään. Nellimissä oleilimme päivän roadtripillä olleiden Juhon sisarusten kanssa. Saimme samalla ruokatäydennyksiä, minkä johdosta pystyimmekin syömään huoletta kahdeksan suklaapatukkaa päivässä Inarijärvellä!
Nellimistä kävelimme Tsarmitunturin huipun kautta Raja-Joosepin tien kinthaalle. Tsarmitunturilta aukesi hienot näkymät pohjoiseen Inarijärvelle ja etelään Saariselän kukkuloille. Juhon tutuilta saimme kyydin Ivaloon ja myös mainion monipuolisen täysihoidon valmistamaan miehet viimeistä etappia varten. Tästä jatkamme siis kohti Savukoskea!
Savukoski on ollut koko ajan reittisuunnitelman alkumuutosten jälkeen Tepolle matkan päätepiste. Juholla oli ajatus meloa vielä muutama päivä Suomutunturin kupeeseen ja hilipasta Oulankajoelle lähtöpisteeseemme, mutta muutaman tärkeämmän menon johdosta lopetamme molemmat vaelluksen Savukoskelle.
Yöpatikoinnin parhaita puolia; upeat värit ja viileä vaellusfiilis.
Routasenkurun eteläpäätä. Ihanteellinen istumamesta.
Fisketur 2020 Vätsäri.
Kuva: Oskari Reinman
Näkymä Tsarmitunturilta etelään. Katse kohti viimeisen etapin kukkuloita. Rinkoissa vain kahden päivän käppäilykamppeet. Melontakalusto saatiin Nellimistä Ivaloon lepäämään pariksi päiväksi. Samalla meidän selät ja jalat sai "nauttia" kaksi päivää ultrakeveistä 20kg rinkoista :)
Inarijärven lepposta liplattelua ihanan auringon alla.
9. - 13.7 Nuorgam - Näätämö
Nuorgamisssa saimme nauttia Nights of Northern Lightsin tarjoamasta maukkaasta ruoasta, majoituksesta, saunasta ja opastuksesta. Kiitos näistä! Jatkoimme matkaa Pulmankijärveltä kohti Kaldoaivin erämaata. Suuntasimme Silisjoelle ja totesimme, että latvoilla oli liian vähän vettä melontaan. Onneksi vettä oli satanut aika paljon ja pääsimme Gistappeljoen risteyksestä eteenpäin melomaan melko hyvin. Näätämöjoen alkulähteellä Iijärven mittauspisteessä virtaama oli meidän etenemisen aikaan 58 kuutiota, mikä oli varsin hyvä vesimäärä ainakin packrafteilla melomiseen.
Nautimme tällä 5 päivän etapilla rennosta etenemisestä ja kalastuksesta. Parhaimmillaan söimme harjusta kolme kertaa päivässä. Silisjoki yllätti meidät upealla monimuotoisuudellaan. Aluksi saimme nauttia avotunturista, sitten koivumetsästä ja läpi joen mahtavista kallioista. Silisjoella kannoimme kaksi vuolasta köngästä rannan kautta ohi katseltuamme ensin pitkään mahdollisia laskulinjoja.
Silisjoki laskee vetensä Näätämöjokeen, joka yllätti hienoilla koskillaan meidät myönteisesti! Vettä riitti ja laskimme useita II-III luokan koskia hymyssä suin. Lopuksi vedimme kahdeksan kilometrin pikamarssin puoleentoista tuntiin ja ehdimme juuri ja juuri 10min ennen sulkemisaikaa Näätämön K-Markettiin herkkuostoksille. Samasta kaupasta saimme sponsoroituna Vätsärin etapin ruokatäydennyksen. Kiitos K-Market Näätämö!
Todella mukava etappi kokonaisuudessaan! Näihin maisemiin palaamme varmasti vielä joskus.
Siliksen harri ja sisäisesti iloinen kalamies :D Hyttyset hyydyttivät hymyn h-hetkellä. Perhosettinä pelitti Hanak Competitionin Wave II vapa ja Czech Nymph X35 kela.
Silisjoen latvalompero
Yksi Silisjoen kallioisista koskipätkistä
Gistappeljoen könkäitä juuri ennen Siliksen risteystä.
6. - 8.7.2020 Akujoki (Tenojoki) - Nuorgam
Alkuperäisestä "ykkössuunnitelmasta" poiketen päätimme jättää Paistunturin ylängön tällä kertaa väliin ja meloimme mukavavirtaista Tenojokea muutaman päivän ajan aina Nuorgamiin asti. Joki virtaa pääosin upeassa uomassa ja sisältää kaksi kiivaampaa koskipätkää, Ylä- ja Alakönkään. Vesi oli paikallisten mukaan suhteellisen korkealla, mutta könkäistä löytyi hyvät laskulinjat ja antoisat aallot. Yövymme nyt Nuorgamissa ja jatkamme patikoinnilla Pulmankijärven eteläosilta suuntana Kaldoaivin erämaa ja lopulta Näätämön kylä.
Seuraavaan blogipäivitykseen voikin mennä useampi viikko aikaa, mutta instagram ja facebook pidetään puhelimen avulla aktiivisina.
Poikaset valmiina Yläkönkään honttohaasteisiin.
Tenojoen leveää kaistaa. Taustalla Áilegas.
27.6 - 4.7.2020 Palojärvi - Akujoki (Tenojoki)
Huoltamisen jälkeen matka jatkui Näkkälästä kohti Pöyrisjärveä. Hiekkaharjuinen maasto teki meihin vaikutuksen ja molemmat aikovat palata näille huikosille uudemmankin kerran. Meloimme Pöyrisjärven poikki ja sitten Pöyrisjokea 20km, lopettaen Valkamajoen risteykseen. Hieno ja erämainen joki, joskin viimeisissä koskissa vesi tahtoi olla vähissä melontaan. Seuraavaksi vuorossa oli Maattojärvi, Naltijärvi, pätkä Käkkälöjokea ja sateinen yöpikamarssi Kietsimäjärvelle. Siellä desinfioimme varusteemme estääksemme omalta osaltamme lohiloisen leviämisen jäämereen laskeviin vesistöihin. Mittasimme, että Kietsimäjärveltä tulee 270km yhtäjaksoista melontaa Nuorgamiin. Pientä taukoa rinkan kantamisesta siis.
Kietsimäjoellakin vesi oli paikoin vähissä ja pohjakosketuksia tuli paljon. Myöhemmille mahdollisille melojille tiedoksi, että virtaama Karigasniemen mittauspisteessä oli 40 kuutiota. 50-70 kuutiota on ollut kuulemma riittävä virtaama tuolla melontaan. Isommalla vedellä kannattanee mennä Norjan Gallojohkan kautta meloen, nyt ei varmasti vesi olisi siellä riittänyt.
Kietsimäjoki oli upea rantakallioineen, mukavan syrjäinen ja rauhallinen erämaajoki. Ohitimme muutaman kivikkoisen kurkkion rannan kautta, muuten laskimme kaikki paikat. Meloimme 45km Kietsimäjokea kunnes se liittyi Norjasta laskevaan Anarjohkaan.
Inarijoella oli kaksi vauhdikkaampaa köngästä ja muuten perushelppoa koskea, nivaa ja järvimäistä suvantoa. Inarijoki muuttuu hieman Karigasniemen jälkeen Tenojoeksi, kun Karasjoki yhtyy Norja puolelta. Meloimme Tenoa Akujoen kohdalle, missä pidämme yhden välipäivän.
Tällä etapille kuljimme välillä todella pitkiä päiviä, kävelimme kaikkinensa noin 80km ja meloimme 200km kahdeksassa päivässä. Päivän enemmän olisi voinut käyttää tälle etapille. Matkan varrelle mahtui paljon upeita maisemia. Oli hienoa vaeltaa ja koluta kolkkia, joissa ei ole ennen tullut käytyä. Reilu kuukausi ollaan nyt tehty matkaa ja jaksaminen on hyvä. Kiitollinen mieli siitä, että miehet ja varusteet ovat ehjiä. Tästä jatkamme seuraavaksi Tenoa pitkin Nuorgamiin.
Vielä varsin voimissaan :D (Matkalla Pöyrisjärvelle)
Kietsimän kuohuinen kurkkio
Inarijokea ilmasta käsin
Inarijoen yöllistä usvaa ja aamuista aurinkoa
15. - 24.6.2020 Kilpisjärvi - Palojärvi
Vihdoin Lapissa! Valtijoki.
Reissun hulppeimmat huiput ja ehkä kuohuvimmat kosket on nyt nähty ja koettu. Etukäteen mietityttänyt lumitilanne ei lopulta vaikeuttanut kulkemistamme juuri ollenkaan. Käsivarren erämaassa 10 upeaa päivää meni iloinensa ja haasteinensa melko nopeasti sisältäen vaihtelevasti leppoisaa polkua, kivikoita, soita, puskia ja pajukoita, sileää ja lainehtivaa vettä, sekä tuulta, hikeä ja hellettä. Melontaa kertyi kaikkinensa n. 100km ja kävelyä 90km. Muut kaksijalkaiset kipittäjät katosivat pikaisesti poikettuamme Haltin highwaylta sivuun, kun taas alempana Lätäsenon varrella saimme seuraksemme pelottavan paljon inhottavan ihmisrakkaita inisijöitä.
Tällä hetkellä olemme viettämässä 1-2 välipäivää Enontekiön Leppäjärven kylässä Kelotin Rantamajoilla. Ohjelmassa on saunomista, kuvauskaluston lataamista, ruokavalion laajentamista ja tuiki tärkeää lepoa ja varustevälppäämistä. Seuraavaksi onkin Pöyrisjärven valloittamisen vuoro :)
Muutamia lumisia pätkiä, pääosin pälviä. Taustalla Saana.
Kalankin makuun päästiin.
Tenomuotkan alun aaltoja.
2.6 - 12.6.2020 Oulankajoki - Iijoki
N. 300km melontaa ja jokunen pätkä kävelyä on nyt takana. "Lämmittelyetappi" meni kokonaisuutena hyvin ja toimi monilta osin hyödyllisenä testinä varusteiden, etenemistapojen ja -määrien, jaksamisen ja psyykkisenkin puolen osalta.
Meloimme Oulankajokea Hirvasjärveltä Kiutakönkäälle n. 50km verran. Ensimmäinen päivä sopivan tulvaisessa ja koskivoittoisessa Oulangassa oli yhtä juhlaa. Toisena päivänä päädyimme nöyrästi ohittamaan kanjoniosuuden Pikkukönkään rantakallioiden kautta ohi. Päätös oli varmasti viisas ja näin tulemme tekemään jatkossakin riskialttiiden paikkojen kohdalla. Matka jatkui pienen patikan jälkeen järvivoittoisessa meiningissä Kitkajärvien ja Livojärven läpäisyllä yhteensä n. 85km verran.
Pitkien ja työntäyteisten järviosuuksien jälkeen tuntui mahtavalta päästä taas virtaavan veden äärelle. Livojoen 145km taipaleeseen mahtui paljon hienoja koskia, pitkiä suvanto-osuuksia ja helteisiä säitä. Yläosien erämaisten osien jälkeen rantapenkat alkoivat täyttymään mökeistä ja alaspäin lipuessa kaipuu Lapin rauhaisiin kairoihin kasvoi kilometri kilometriltä. Lopulta Iijoen isot suvannot ja tulevat voimalaitokset eivät suoraan sanottuna motivoineet jatkamaan kauhomista Ouluun asti, eikä siihen ollut toisaalta suoranaista tarvettakaan. Tällä ratkaisulla saimme myös ylimääräisen päivän seuraavalle etapillemme Käsivarren erämaa-alueelle.
Kilpisjärven tunturialueen talvisten olosuhteiden takia jää nähtäväksi, miten lumi kantaa ja löytyykö kuivaa maata kuljettavaksi. Tämän takia meillä on useampi eri reittivaihtoehto:
1. Luontotalo - Meekonjärvi - Poroeno - Lätäseno
2. Luontotalo - Termisjärvi - Rommaeno - Lätäseno
3. Saarikoski - Kaskasjoki - Toriseno - Lätäseno
Lätäsenon myötä etenemme suunniteltua reittiä Palojärvelle.
Oulangan kanjoni ja Pikkuköngäs
Livojoen kuohuja
Ajatukset jo Lapissa. Kitkajärvi.
1.6.2020
"Ensimmäinen", eli alkuperäisen reittisuunnitelman viimeinen etappi Kemijärveltä Ouluun on juuri alkamassa. Parin viikon päästä päivitellään tänne kuulumisia.
Vaelluksen aloituspiste Oulankajoen yläosilla